Tiedote (vapaa julkaistavaksi)
Aikuisvaippojen jakelussa alueellista eriarvoisuutta, lähetteet puutteellisia. Puutteiden korjaamisella voitaisiin pienentää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia sekä ympäristövaikutuksia siten, että hoidon laatu samalla paranisi.
Virtsan- ja ulosteenkarkailu, eli inkontinenssi, on yleinen terveysvaiva, joka koskettaa suurta osaa väestöstä, myös nuoria ihmisiä. Esimerkiksi virtsainkontinenssista kärsii 40–60-vuotiaista suomalaisnaisista 20 % ja yli 70-vuotiaista miehistä 25 %. Säännöllinen virtsainkontinenssi lisääntyy iän myötä. Yli 70-vuotiaista suomalaisnaisista siitä kärsii jopa 50 %.
Monia inkontinenssin muotoja voitaisiin hoitaa ja jopa parantaa. Vaivaa ei kuitenkaan aina diagnosoida ja hoideta perusteellisesti ennen inkontinenssisuoja- eli vaippalähetteen kirjoittamista. Julkisella terveydenhuollolla on lakisääteinen velvollisuus jakaa vaipat maksutta, kun kyseessä on pitkäaikainen ja vaikea vaiva.
Suomessa vaippoja kulutetaan kansainvälisesti vertailtuna paljon, tilastopalvelu Statistan mukaan maailman kolmanneksi eniten: 1,3 kilogrammaa per asukas. Norjassa vastaava luku on yli puolet vähemmän, 0,58 kg per asukas.
Koska Norjan sosiaali- ja terveydenhuolto on Suomea paremmin resursoitua ja koska laadukkaammalla inkontinenssihoidolla on mahdollista vähentää vaippojen tarvetta, ero vihjaa puutteisiin suomalaisissa inkontinenssihoidon käytännöissä.
Eräs merkittävä puute löytyy puutteellisista vaippalähetekäytännöistä. Tämä käy ilmi vastikään Tampereen yliopistossa valmistuneen pro gradu -tutkimuksessa.
Hoitotieteiden maisteri Tuulia Lahtisen toteuttamassa tutkimuksessa selvitettiin vaippajakeluun liittyviä käytäntöjä kaikkiin Suomen kuntiin lähetetyllä kyselytutkimuksella. Hoitotarvikejakeluissa työskenteleville suunnattu kysely lähetettiin 295 kunnan kirjaamoon. Vastausprosentti oli 32 %, ja vastanneet kunnat kattoivat 56 % Suomen väkiluvusta. Analyysissä hyödynnettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä.
Tutkimuksessa paljastui, että aikuisvaippoja voi saada joissakin kunnissa ilman ohjausta tuotteiden oikeasta käyttötavasta ja toisinaan jopa ilman terveydenhuoltoalan ammattihenkilön lähetettä.
Inkontinenssisuojalähetteistä saattaa usein puuttua esimerkiksi diagnoosi ja inkontinenssin vaikeusaste.
– Ehkä hälyttävin löydös on kuitenkin se, että yksilöllinen inkontinenssin hoitosuunnitelma oli tehty asiakkaille harvoin (26 %) tai ei koskaan (22 %), tai vastaajat eivät osanneet sanoa oliko hoitosuunnitelmaa (21 %). Tämä viittaa siihen, ettei inkontinenssia hoideta aina parhaalla mahdollisella tavalla, Lahtinen pohtii tutkimuksensa tuloksia.
Hoitosuunnitelman puuttuessa vaippoja voidaan käyttää väärin tai ne ovat tarpeeseen nähden vääränlaisia. Esimerkiksi liian imukykyisten tuotteiden käyttämisestä voi seurata turhia kustannuksia ja materiaalihukkaa, ja väärän kokoiset tuotteet voivat aiheuttaa ylivuotoja, hankausta ja iho-ongelmia. Puutteellisen diagnosoinnin tapauksissa vaippoja saatetaan käyttää jopa turhaan, jos yksilöllisellä hoidolla vaiva olisi mahdollista hoitaa ja parantaa.
Pro gradu -tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopistossa toteutettavaa, Suomen Akatemian ja Koneen Säätiön rahoittamaa Hoivan kestävä tulevaisuus -hanketta. Hankkeen tavoitteena on vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristövaikutuksia kehittämällä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää inkontinenssihoitoa.
– Lahtisen tutkimustulokset vahvistavat hankkeemme muissa aineistoissa ilmenneitä havaintoja. Suomessa kulutettavien aikuisvaippojen määrää olisi mahdollista vähentää merkittävästi, tekemällä yksilöllisiä inkontinenssin hoitosuunnitelmia ja parantamalla lähetekäytäntöjä. Koska vaippoja käytetään Suomessa paljon, tämä vähentäisi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia että ympäristövaikutuksia, samalla kun hoidon laatu paranisi, hankkeen johtaja Tiina Vaittinen
Fossiilipohjaisina kertakäyttötuotteina vaipat lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon jäte- ja ilmastokuormaa merkittävästi. Noin 5 % yhdyskuntajätteestä muodostuu Suomessa aikuisvaipoista. Kun siteet ja lastenvaipat lasketaan mukaan, vaipat muodostavat yli 40 % kierrätykseen kelpaamattomasta sekalaisesta jätteestä. Vaipat muodostavat hoitotarvikejakeluiden toiseksi suurimman kuluerän, heti diabetestarvikkeiden jälkeen.
Lisätietoja
Tuulia Lahtinen, pro gradu -tutkielman toteuttaja: lahtinen.tuulia@gmail.com
Tiina Vaittinen, hankejohtaja: 040 1909770, tiina.vaittinen@tuni.fi
Hankkeen kotisivu: www.vaippahanke.fi
Twitter, Instagram ja Facebook: @Vaippahanke
Lähteitä
Lahtinen, Tuulia (2022): Aikuisten inkontinenssisuojien hoitotarvikejakelun käytännöt Suomessa. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/143829/LahtinenTuulia.pdf?sequence=2&isAllowed=y.
Vaittinen, T., Asikainen, E., Rajala, A. I., Lahtinen, T., & Törnävä, M. (2021). Ekohyvinvointivaltion katveessa: Aikuisvaippojen puheenparret suomalaisessa hyvinvointivaltiossa . Alue Ja Ympäristö, 50(2), 117–135. https://doi.org/10.30663/ay.109146.
